Yhdistyksemme silmäterä on Oulun Hietasaaressa sijaitseva oma kesäpaikka, jonka säännöt seuraavassa
Pukserin-jarjestyssaannot2024.pdf
Yhdistyksen kesätoiminta siirtyy Pukseriin kesä – elokuun ajaksi.
RENTOA TUNNELMAA YSTÄVYYSVIERAILULLA 18.8.26, vieraita Keminmaasta
Elokuisena tiistaina tunnelma oli korkealla, kun ystävyysvieraamme ”pohjoisesta” Eläkeliitton Keminmaan ry:stä saapuivat tapaamaan Oulun yhdistyksen väkeä Hietasaareen, voisi sanoa lähes ”legendaariseen” Pukseriin. Onneksi Pukserin parkkipaikka osoittautui riittäväksi todella pitkälle bussille ja sieltä pihalle laskeutuvalle monikymmenpäiselle keminmaalaisjoukolle.
Oululaisia meinas alkaa jännittämään, kun saatiin Iin Kärkkäisen suunnalta väliaikaa, että ”tulossa ollaan!
Niinpä Pukserin isäntä Juvosen Veijo lähti oitis Hietasaarentien varteen ohjaamaan vieraiden linja-autoa oikealle reitille vähän sokkeloisessakin saaressa. Myös Pekan grillissä Juntusen Seppo terästäytyi välittömästi ja alkoi käännellä mehukkaan näköisiä makkaroita, Samoin keittiön tytöt virittäytyivät parhaimpaansa ja mannekiinit alkoivat etsiä ja kokeilla rekvisiittaa muotinäytöshupailu Pukseri-Fasshion26 varten. Eläkeliiton Oulun yhdistyksen viiri liehui rauhallisesti kuitenkin vähän pilvisessä säässä ja yhdistyksen rollupin teksti
” Yhteisöllistä toimintaa hyvinvoinnin edistämiseksi”, muistutti niin omaa väkeä kuin vieraitakin EL- järjestön tarkoitusperistä eli mitä varten ollaan olemassa ja toimitaan yhdistyksissä.
Turhaa oli jännitys. Kahvien ja molemminpuolisten kuulumisien jälkeen Eiran ja Arjan säestyksellä
kajautettiin yhdessä suomalainen kansanlaulu Taivas on sininen ja valkoinen.
Tervetulopuheen, lahjojen vaihtopuheiden jälkeen Oulun yhdistyksen mainio kunniapuheenjohtaja Elvi Verronen kertoi seinälle asetettujen suurten kuvien kautta Pukserin historiasta.
Sokerina pohjalla nähtiin naurut ilmoille päästänyt, edellä mainittu muotinäytöshupailu. Kiirettä näytti ”mannekiineilla riittävän, kun piti ehtiä vaihtaa vaatteita non-stop -tyyliin kansitakkia, lenkkipukua, pikkutakkia, pillerihattua, pillifarkkua, t-paitaa, Rolex-kellohametta, pussihousua
myöten.
.
Riemukkaan esityksen jälkeen oli loppulaulun vuoro, Kansanlaulu, Kotimaani ompi Suomi, 1800-luvulla Amerikkaan muiden suomalaisten mukana muuttaneen Jooseppi Riipan sanoin.
Viimeiseksi lopuksi kokoonnuttiin vielä yhteiseen kuvaan Pukserin päärakennuksen eteen.
Kättelyjen ja hyvästijättöjen aikaan tuntui kuin olisi tullut tippa silmään. Niin mukavia ja ystävällisiä vieraita … kiitokset keminmaalaiset ja Siunausta toiminnallenne. Luvattiin lähettää tätä ”jälkipuintia” kuvien kera, tässä tulevat – ehkä pienellä viiveella – haitannekko?
Teksti: Heikki Saarela
Kuvat: Esa Honkanen
EL-Oululta tekstein varustetun pj-nuijan.
Juhannusaaton perinne jatkui Pukserissa 19.6.26
Keskikesän mittumaaria/juhannusaattoa saatiin viettää todella kauniin sään saattelemana.
Yhdistyksen perinteeseen on kuulunut kesäpaikka Pukserissa kokoontuminen ja Suomen lipun nostaminen salkoon. Hyvää perinnettä saavuimme todistamaan myös 2026.
Ennen lipun nostoa muistelimme hieman Suomen lipun syntyvaiheita vuodelta 1918 sekä lipun symboliikkaa sekä Suomen historiaa. Taisipa siinä nousta esille hivenen harvemmin esillä olleita faktoja myös.
Lippulaulun raikuessa oli pihalla tunnelmaa.
Eikä voitu olla laulamatta kaikille tuttua Olen suomalainen -laulua.
Omat eväät, makkaroiden paistot ja porinat jaettiin. Siitäpä sitten kerkesi itse kukin vielä koteihinsa/mökeillensä ”jatkoille.
Oli sykähdyttävää saada olla jatkamassa perinnettä ja nostamassa Veijon kanssa Suomen lippua salkoon.
Teksti:Heikki Saarela
Kuvat: Esa Honkanen, Heikki Saarela
